Keikauksia

Aamulla varhain menimme asemalle junaa odottamaan. Gare du Nordin asemalla ei soinut blues, vaan ihka-aidot klassisen pianomusiikin helmet. Asemalta nimittäin löytyi piano, jota soitteli herrasmies, matkatavarat kannen päällä. Ihnetystä aiheutti myös ranskalainen aikataulunäyttö, joka somasti lepatti lähtevät junat laitureineen näytölle.
Junalakosta huolimata siis suurin osa junista kulki. Meidän matkamme eteni hyvin, vaikkakin täysin eri junilla ja reiteillä, kuin mihin lippumme olivat. Kukan ei missään vaiheessa (ei TGV:ssä, paikalisjunassa tai junabussissa) tarkastanut lippujamme. Niillä olisi voinut aivan hyvin pyyhkiä pöyyää...
Illan konsertti ja harjoitukset olivat menestys. Meille selvisi, että konsertti on kirkossa ja vaikka se kovin kummalliselta tuntuikin, pyysivät he meiltä edelleen poppia. Joni soitti rumpusettiä alttarikrusifiksin alla ja sinne menivät Tanssitaivaat poikineen. Yleisö oli haltioissaan ja ei olisi antanut meidän lopettaa. Kaupunginjohtajalta saimme aivan valtavan kukkapuskaan ja kunniamerkin. Kyllä oli upeaa!
Konserin alussa esiintyi lapsikuoro. Ihana lapsikuoro. He lauloivat Oodin ilolle, Finlandian ja SUOMEKSI Minun kultani kaunis on ja Kolme varista. Huh mikä suoritus!
Illalla saimme kutsun kaupungin vastaanotolle. Tutustuimme hieman uusiin soittokavereihin ja heidän peeheisiinsä hyvän ruoan kanssa.  Täällä olemme vain tämän yön. Ja huomenna on päivä uusi. Mennään suolle.