Anteeksi kaikilta ranskaa osaavilta, en pysty laittamaan hattuaksenttia fete-sanan ensimmäisen e:n päälle. Mutta sellainen musiikin juhlapäivä täällä tänään oli -ja olikin monella tapaa mukava päivä.
Jean-Francois Vanbeselaeren johtama konservatorion junioriorkesteri soitti tasapainoisesti ja pirteästi. Heidän mukanaolonsa toi yhteisesitykseemme erityisesti nopeaa reagointia. Kapellimestarina nautin erityisesti lukuisista ruskeista silmistä, jotka seurasivat johtajaa. Lnpo on hyvin erilainen kokoonpano, kamarimusiikillinen ja pehmeäsoundinen (kyllä!) ja yhdessä kuinkas muutenkaan, olimme kyllä mielestäni enemmän kuin osiemme summa. Hieno konsertti, joka jää mieleemme pitkäksi aikaa. Kuvaa minulla ei ole, sattuneesta syystä, mutta ehkäpä joku vielä ehtii tänne tai Facebookiiin sen lataamaan.
Oman konserttimme jälkeen jäimme kuuntelemaan Eugene Bozza-puhallinoktettoa. Konservatorion opettajista ja entisistä oppilaista koottu yhtye soitti upeasti! Ohjelmassa oli klassisen musiikin lisäksi näytteitä mm. West Side storystä ja Porgy and Bess -oopperasta. Itselleni jäi erityisenä mieleen sovitus Astor Piazzollan Libertangosta huikean kauniin oboemelodian ansiosta. Taidanpa ottaa biisin meidän keikkalistoille, nuotithan meillä jo on.
Toinen konsertti, jonka kuuntelimme oli renessanssimusiikkia ja barokkitanssia. Kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni serpenttiä, joka on pasuunan sukulaissoitin. Kuulosti pahalta, mutta niin lopun illan musiikkiohjelmatkin kadulla. Ei muuten, mutta kun kolme bändiä soittaa täysillä yhtä aikaa. Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja kirjaimellisesti joka kadunkulmassa soitti bändejä. Parhaat bileet olivat kuitenkin torilla, jossa esiintyi eksoottinen intialainen Bollywood -tyylinen kokoonpano.
Nyt on aika taas rauhoittua ja alkaa valmistautuminen seuraavaan päivään. Hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti