Matka jatkuu

Lnpo treenaa seuraavan kerran ma 21.7. Keikkoja meillä on pe 25.7 ja la 26.7 puolen päivän jälkeen. Keikat ovat Vaskiviikon pihasoittoja yms. Lisäksi 29.7 klo 11 Carelia- soutu. Be there, silvuplee!

Pariisi, Valenciennes ja outo olo

Nyt ollaan jo Helsingissä ja olo on oudon rauhallinen. Ruuhkasuomi näyttäutyy aivan toisessa valossa. Aamupäivällä Pariisissa jouduimme jonottamaan peräti kaksi ja puoli tuntia kpneeseen pääsyä. Jonottaminen johtui siitä, että eilen oli Finnairilta yksi kone mennyt rikki ja lento peruttiin. Matkustajat jouduttiin sijoittamaan uusiöle lennoille, eikä kome palvelutiskiä pystynyt hoitamaan eilisen ja tämän aamun asiakkaita. Juuri kun luulimme pääsevämme etenemään, alkoi lähtöselvitys tökkiä, kun edellämme ollutta ampumajoukkuetta alettiin selvittämään. Minun kädessäni ollutta klarinettikoteloakin luultiin patruunalaatikoksi.

Mutta vihdoin päästiin matkaan ja jatkolennolle ehditään. Kiitokset tässä vaiheessa jo koko porukalle!

Park Asterix

Jos joku lukijoistamme haluaa käydä todella siistissä ja tyylikkäässä huvipuistossa, on helppo suositella Park Asterixia. Tekemistä on kaikenikäisille ja puiston hotelli jossa nyt majoitumme on oikein mukava. Parveke aukeaa gallialaiseen metsään. Viisi tuntia puistossa riitti meille, mutta ahkerimmat varmasti testailevat laitteita vielä iltakuuteen saakka. Sen jälkeen syömme yhteisen illallisen viimeisen matkapäivämme kunniaksi. Tosin huomennahan se matkapäivä vasta onkin, kun taas sukellamme lentoasemien sykkeeseen. Pian ollaan kotona!

Et ensuite... lennonjohtajien lakko

Lakot ovat hyvin tavallisia täällä Ranskassa ja nyt kun junalakosta on selvitty, aloittivat lennonjohtajat omansa. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, ettei lakolla olisi vaikutusta meidän paluulentoon huomenna. Päivä huvipuistossa on alkamassa, joten vielähän tässä ehtivät vaikkapa vuoristoradan jarrumiehet ryhtyä lakkoon...

Olemme näiden päivien aikana saaneet rautaisannoksen ranskalaisia, - nimittäin kulttuuria, ajatusmaailmaa, tapoja, elämän rytmiä ja asenteita. Usein ne ovat hieman erilaisia kuin omamme. Ehkäpä jotkin täkäläiset tavat olisivat toimivia Suomessa, kenties on löydettävissä asioita jotka meillä on paremmin hoidossa. Matkailu avartaa.

Chantilly ja elävä hevosmuseo

En matin, une moment melancholique. Nous devons dire "au revoir" pour toutes nos amis et familles. Mais aussi un grand merci pour le sejour tres jolie et pour toute l'amitie!

Tulipa käytyä kauoungissa, joka kantaa nimeä Kermavaahto, Chantilly.  Siellä tutustuimme upeaan linnaan puisoineen sekä hevosmuseoon. Hieno kohde jälleen suurten turistirysien ulkopuolelta.

Illaksi saavuimme Parc Asterixiin... siitä lisää huomenna.

Koko joukkue on hyvässä kunnossa ja nautimme tänäänkin 25 asteen helteestä!

Viimeistä viedään

Tämän päivän aloitti salamyhkäisyys. Kaksi orkesterilaistamme täytti vuosia, joten heiltä salaa valmistaiduimme soittamaan onnittelulaulun heille aamun harjoitusten alkajaisiksi. Hyvin onnistui yllätys ainakin ilmeistä päätellen, mutta vielä parempaa oli luvassa. Thierry soitti yksin ja Petrin kanssa heille serenadit.

Harjoitusten ja vapaan jälkeen matkamme kohti Solesmesia alkoi. Sieltä löytyi pieni kirkko jossa vedimme erään hienoimmista keikoistamme. Rasmus soitti upean soooon, samoin Minea. Maria ei puolestaan meinamnut päästä lavalta oman suoritulsensa jälkeen. Alueen kulttuutivastaava kehui soittoamme sanoen orkesterimme ikään kuin laulavan soittimiemme läpi.  No se oli kyllä kauniisti sanottu, mutta uskon sen olevan totta, koska onnistuimme todella hyvin.

Kirkon ulkopuolella mainostettiin näin:

Ja tässä tunnelmia itse konserttia:

Le Quesnoy

Konserttikuvia Le Quesnoy'sta. Nyt jo parilla paikkakunnalla olen huomannut valomainoksen konserteistamme. Täällä se kuuluisa s oli ennen k:ta...

Maria soitti tänään solistina, koska eilen oli Samulin vuoro. Konserttisali oli teatteri, jossa oli jyrkästi nouseva katsomo. Akustiikka oli kyllä erinomainen. Sain orkesterilta soiton aikana jalkahieronnan, koska lattia ja koroke resonoivat voimakkaasti soiton aikana. Miellyttävää!

Jean-Luc oli muistaakseni yhteisbiisin johtaja ja myöskin paikallisen musiikkiopiston jojohtaja. Orkesteri oli pieni ja pippurinen. Le Quesnoy'ssa on vain 5 000 asukasta. Kaupunki on ikivanha, perustettu 1100 -luvulla. Myöhemminn sille on rakennettu ympärille hiemot linnoitukset (1600 -luvulla). Ensimmäisen mamaailmansodan aikana uusiseelantilaiset joukot valtasivat kaupungin. Ennen konserttia pääsimme kävelyretkelle kaupungin linnoitusten päälle. 

Ennen omaa konserttiamme kuuntelumme konservatorion aikuisorkesterin konsertin. Siinäpä meille mallia harrastajapuhallinmusiikin tasosta! Erityisesti mieleeni jäi Thierry Thibault'n Trois Dances tuuballe ja puhallinorkesteriile sekä Artie Shawn klarinettikonsertto, jonka soitti vain 19 -vuotias lahjakkuus orkesterin omista riveistä. Huikeia solistiesityksiä oli muitakin: bassopasuuna, trumpetti, baritonitovoduetto ja niin edelleen. Duetossa soittivat 1950-luvulla konservatoriouransa aloittanut vanhaherra ja nuorempi mies. Hyvinpä sujui!

Fete de la musique

Anteeksi kaikilta ranskaa osaavilta, en pysty laittamaan hattuaksenttia fete-sanan ensimmäisen e:n päälle. Mutta sellainen musiikin juhlapäivä täällä tänään oli -ja olikin monella tapaa mukava päivä.

Jean-Francois Vanbeselaeren johtama konservatorion junioriorkesteri soitti tasapainoisesti ja pirteästi. Heidän mukanaolonsa toi yhteisesitykseemme erityisesti nopeaa reagointia. Kapellimestarina nautin erityisesti lukuisista ruskeista silmistä, jotka seurasivat johtajaa. Lnpo on hyvin erilainen kokoonpano, kamarimusiikillinen ja pehmeäsoundinen (kyllä!) ja yhdessä kuinkas muutenkaan, olimme kyllä mielestäni enemmän kuin osiemme summa. Hieno konsertti, joka jää mieleemme pitkäksi aikaa. Kuvaa minulla ei ole, sattuneesta syystä, mutta ehkäpä joku vielä ehtii tänne tai Facebookiiin sen lataamaan.

Oman konserttimme jälkeen jäimme kuuntelemaan Eugene Bozza-puhallinoktettoa. Konservatorion opettajista ja entisistä oppilaista koottu yhtye soitti upeasti! Ohjelmassa oli klassisen musiikin lisäksi näytteitä mm. West Side storystä ja Porgy and Bess -oopperasta. Itselleni jäi erityisenä mieleen sovitus Astor Piazzollan Libertangosta huikean kauniin oboemelodian ansiosta. Taidanpa ottaa biisin meidän keikkalistoille, nuotithan meillä jo on.

Toinen konsertti, jonka kuuntelimme oli renessanssimusiikkia ja barokkitanssia. Kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni serpenttiä, joka on pasuunan sukulaissoitin. Kuulosti pahalta, mutta niin lopun illan musiikkiohjelmatkin kadulla. Ei muuten, mutta kun kolme bändiä soittaa täysillä yhtä aikaa. Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja kirjaimellisesti joka kadunkulmassa soitti bändejä. Parhaat bileet olivat kuitenkin torilla, jossa esiintyi eksoottinen intialainen Bollywood -tyylinen kokoonpano.

Nyt on aika taas rauhoittua ja alkaa valmistautuminen seuraavaan päivään. Hyvää yötä!

Harjoitukset Valenciennesin konservatorion junioreiden kanssa

Kuvia aamun harjoituksista. Tästä tulee hieno päivä!

No problem!

Aamun valjettua Lnpo marssi taidemuseoon ja viikinkinäyttelyyn. Osa porukasta pääsi tutustumaan puolestaan ranskalaiseen kouluelämään. Vapaan keskipäivän ja piknikin jälkeen päästiin taas soiton äärelle. Osa porukasta kuunteli alkeispuhallinorkesterin lastenkonsertinkin. Soitimme harjoitukset Valenciennesin konservatorion Debussy-salissa, jossa soitamme huomisen konserttimme. Meidän 32 soittajan lisäksi lavalle tulee vielä 40 ranskalaista junioripuhaltajaa. Kuinkahan mahdutaan? Kuusi oboeta? Mitä aamulla otetaan mukaan?

Nyt sen jo tietää: pas de probleme-no problem! Asiat aina järjestyvät täällä, aikanaan ja ilman stressiä.

Suo, kuokka ja jussi

Suo... tuo mystinen paikka, ei kuulosta äkkiseltään hyvinkään houkuttelevalta, mutta täällä Ranskassa se on. Luulimme, että paikka olisi kuin suomalainen karu suo, mutta se oli kuin Venetsia maaseudulla. Livuimme sähkömoottoriveneellä läpi kaislikkojen ja mökkikylien. Valtava määrä erilaisia lintuja, eläimiä ja kasveja oli silmien ja korvien nautintona. Paikka oli valittu Unescon maailmanperintökohteeksi ja oli kyllä upea!

Tutustuimme myös Saint Omerin kaupunkiin omin päimme ennen päivän pisintä bussimatkaa. Sen varrella vielä kävimme kaivosmuseossa, joten täytyy sanoa, että päivä on mennyt turismin piikkiin. Iltakuudelta saavuimme Valenciennesiin ja tapasimme täkäläiset perheet. Huomenna sitten palataan soittohommien pariin!

Matkakuvia

Hetki ennen konsertin alkua Saint-Martin au Laert'n kirkossa. Jouduimme tosin luopumaan istumapaikoistamme, koska yleisöä oli paikalla melkoisesti.

Toinen kuva on illanvietosta, jossa pelattiin Unoa melko isolla porukalla.

Keikauksia

Aamulla varhain menimme asemalle junaa odottamaan. Gare du Nordin asemalla ei soinut blues, vaan ihka-aidot klassisen pianomusiikin helmet. Asemalta nimittäin löytyi piano, jota soitteli herrasmies, matkatavarat kannen päällä. Ihnetystä aiheutti myös ranskalainen aikataulunäyttö, joka somasti lepatti lähtevät junat laitureineen näytölle.
Junalakosta huolimata siis suurin osa junista kulki. Meidän matkamme eteni hyvin, vaikkakin täysin eri junilla ja reiteillä, kuin mihin lippumme olivat. Kukan ei missään vaiheessa (ei TGV:ssä, paikalisjunassa tai junabussissa) tarkastanut lippujamme. Niillä olisi voinut aivan hyvin pyyhkiä pöyyää...
Illan konsertti ja harjoitukset olivat menestys. Meille selvisi, että konsertti on kirkossa ja vaikka se kovin kummalliselta tuntuikin, pyysivät he meiltä edelleen poppia. Joni soitti rumpusettiä alttarikrusifiksin alla ja sinne menivät Tanssitaivaat poikineen. Yleisö oli haltioissaan ja ei olisi antanut meidän lopettaa. Kaupunginjohtajalta saimme aivan valtavan kukkapuskaan ja kunniamerkin. Kyllä oli upeaa!
Konserin alussa esiintyi lapsikuoro. Ihana lapsikuoro. He lauloivat Oodin ilolle, Finlandian ja SUOMEKSI Minun kultani kaunis on ja Kolme varista. Huh mikä suoritus!
Illalla saimme kutsun kaupungin vastaanotolle. Tutustuimme hieman uusiin soittokavereihin ja heidän peeheisiinsä hyvän ruoan kanssa.  Täällä olemme vain tämän yön. Ja huomenna on päivä uusi. Mennään suolle.

Eiffel ja junalakko

Viileä aamu, mutta ei niin viileä kuin Suomessa. Lähdimme metrolla Eiffelin tornille ja kävimme sieltä käsin katsomassa maisemia. Torni hätkähdytti meitä korkeudellaan. Jonoja ei ollut paljon, joten sujuvan vierailun jälkeen lähdimme tutustumaan vapaasti kaupunkiin. Huipulla tuulee.

Junalakkohan se täällä iski ja huominen lähtö aikaistui tunnilla. Ilmankos kaikki metrot ja junat ovat olleet aivan täynnä porukkaa. Tiedämme miltä tuntuu sillistä salaatissa. Pariisilsisille tämä on arkipäivää, jatkuva kuhina ja muutoksen muutokset. Siinä ei paljon ruuhkat Viherkeskuksen risteyksessä tunnu.

Päivän kuvassa rohkeita tornin valloittajia. Titta, Taru ja Elli.

Oh, la, la, Paris!

Ihan lieksalaista nuorisopuhallinorkesterin kapellimestaria hämmästyttää! Tämä ihmisten paljous, ystävällisyys mutta epäloogisuus ja suuren maailman meininki. Kulttuurot ovat kohanneet ja jopa törmänneet, vaan niinpä pantiin kaikki åitkän päivän päätteeksi päät tyynyyn ihan kivassa hostellissa.
Ehkä mielenkiintoisimpia kokemuksia oli seikkailu Charles de Gaullen kentällä ja junassa matkalla lentokentältä keskustaan. Petri sai kun ssikin pakettiauton ajettavakseen ja löysi tiensä yksin tänne meidän luo jooa samassa ajassa, kuin meidän junareissumme. Gare du Nordilla minun oli johdatettava lauma todella sankan ihmispaljouden läpi. Kuin muurahaispesään olisi päänsä työntänyt!  Yhteispelillä siitä selvittiin kuitenkin.
Niin päivä venyi, ettei nähtävyyksille jäänyt aikaa, mutta huomenna korjataan tilanne.

Pian take off...

Viimeiset harjoitukset, répetitions les dérniéres

Vaikka oli perjantai ja 13. päivä, uskalsimme kokoontua vielä kerran yhteen harjoitusten merkeissä. Kolme tuntia hehkutettiin, sitten pakattiin ja... no sitten vain odotetaan maanantaiaamua. Kaikki on järjestyksessä, ainoastaan kapellimestarin käsilaukku rehottaa orkesterin edessä...

Après des derniers répétitions en Venredi, nous sommes prêtes de partir. Tout est bien organisée malgré la valise de le directeur avant de l´orchestre Lieksa Youth Wind Band...

Strategiset mitat ja matkakuume

Oletteko kuulleet pakettiautosta, jonka strategiset mitat ovat 1,33m x 2,42m x 1,6m? En minäkään ennen tätä aamua. Luulin, että oma tila-autoni (Opel Agila) olisi pienin mahdollinen tila, johon koko puhallinorkesterin soittimet mahtuvat. Olin väärässä.

No nyt siellä ranskanmaalla luullaan, että 34 matkalaukkua ja suuret soittimet mahtuisivat yllä mainittuun "pakettiautoon". On tässä aika monta hetkeä saanut selvittää asiaa, joka ei ratkea siihen, että auto lopulta löytyy. Sen jälkeen pitää etsiä sille parkkipaikka.

Meille täällä Lieksassa on täysin odottamaton asia, että paikka parkkitalosta Pariisista pitää varata ennakkoon, jotta sieltä löytyisi tilaa. Jotta parkkipaikan voi varata pitää tietää ainakin auton pituus ja korkeus, että siinä mennee sitten varmasti seuraava päivä. Tätäkö se on se matkakuume?

Äsken soittivat bussiyhtiöstä. Ei kuulemma löydy Joensuu-Helsinki -lentoamme enää netistä. Kyllä minä taas niin säikähdin, mutta matkatoimistosta vakuuttivat, kyllä 8:45 lento on olemassa -se vain on täynnä. Fanit ovat kuulleet, että Lieksan tunnetuin bändi lähtee keikkamatkalle ;)

Au revoir Finlande!

Takana on pitkä talvi, erittäin rankka harjoitusviikonloppu ja onnistunut iltatorikeikka eilen. Pidämme  viimeiset harjoitukset ennen matkaa perjantaina 13.6. ja sitten ei muuta kuin au revoir Finlande!

Tämän blogin tarkoitus on toimia yhteydenpitovälineenä kotien ja matkalaisten välillä. Tule mukaan kirjoittamaan ja jakamaan kuulumisiasi!

- Minna